KOIRA!

Herranjestas onhan meillä koiraki! Se jäi uupumaan ekasta tekstistä. Sen nimi on Nipsu, mutta sille on tarttunu muutama muuttuja matkan aikana, eli on se myös Nuppi, Niffu, Nippu ja mieheni leikkisästi kutsuu sitä myös Ääliöksi. Minä oon ehdottomasti koira-ihminen, pelkään kissoja. Ne on arvaamattomia ja sitäpaitsi aivan liian älykkäitä. Tykkään katsella kissojen kuvia ja varsinki se internetissä esiintyvä kuuluisa kissa, jolla on kulmat kurtussa ja joka on aina pahalla päällä. Tässä kissat joitten kuvia tykkään katsella.

Mimmi Nikon ja Miljan rakas kissi <3

Rakastuin vanhaenglanninlammaskoiraan ensinäkemältä joskus 25vuotta sitten. Tanja Vienonen/Karpela (en tiiä nykyistä nimeä, missi nyt kumminki) oli jossain Karelia villalanka tai villatakkimainoksessa. Tanjalla oli kyseisessä mainoksessa semmonen paksukarvanen harmaa-valkonen, maahan asti ulottuva villatakki päällä. Vierellä löntysteli kaks vanhaenglanninlammaskoiraa, upeine turkkeineen ja ihan selvästi hymy huulilla :)  Silloin päätin että tommosia mä ostan 2 kun mulla on oma koti. Etsin kaiken tiedon mitä siihen aikaan oli kyseisestä rodusta saatavana (kalliomaalauset ja papyrys kääröt) ja jätin ajatuksen muhimaan.

No järkeä sitten pakkaantu pikkusen vuosien myötä ja ostin kumminki vaan yhen. Niffu on tapellu meijjän kans parhaista sohva ym. nukkumapaikoista nyt 12vuotta. Hän on vanha rouva ja me annetaan sille periks kokoajan, tyylin: Kyllä Nipsu voi näin tehdä ja kyllä Nipsu saa sitä ja tätä, kun se on jo noin vanhaki ja kaikkea. Ollaankin saatu koulutettua siitä melkonen Ääliö näillä metodeilla.

Nipsu itki ja parku ainoastaan ensimäisen yön tullessaan asumaan meille. Seuraavana päivänä se repi jo minua yöpaijjan helmasta ja muistan, että ensimäisen  2kk se kävi mun yöpaijjan helmaan kiinni jokaikinen aamu, päästi irti vasta kun harhautin sen aukaisemalla jääkaapin oven. Nipsu rakastaa kaikkia ihmisiä ja halaa ynnä suutelee kaikki meille tulijat ja lähtijät. Niko yritti lenkkeillä Niffun kans sillon alkuun...ei se menny ns. putkeen. Varsinkaan talvella kun tossu ei oikein pitäny. Kerran keittiössä istuessamme ajattelin ääneen muille perheenjäsenillemme, että missähän Niko ja koira lenkkeilee. Samantien nähtiin ikkunasta kun Nipsu meni kiitolaukkaa meijjän kotikujaa, Niko taluttimessa kiinni, mahallaan nurin perässä, kylälle päin olivat menossa.  Nipsu "paisko" kaikella rakkauellaan myös pikku- Petraa mennen tullen. Tykkäs erityisesti olla talvihaalarin hupussa kiinni. No, toisaalta Petra ei päässy oikeastaan ulko-ovea kauemmas, kun Nipsu alkoi innokkaasti paimentaa. "Voitte kyllä viiä tuon pois, se on hullu!" huuettiin tuohon aikaan enempi ku kerran. Me kaikki huuettiin.

Mutta, kuka on osallistunut meidän lasten kasvatukseen vähintäänkin yhtäpaljon kun minä ja Riku, Nipsu. Kuka täällä oli koulun jälkeen odottamassa ja nappaamassa välipalat lasten käsistä ja lautasilta, Nipsu. Kuka on kuunnellut kaikki meidän perheen ilot ja surut häntä heiluen, Nipsu. Kuka on AINA ilosella tuulella ja viemässä ruoka- tai herkkukaapille kun tulet koulusta/töistä, Nipsu. Kelle puettiin lännenhattu ja raybanit kun oli intiaanileikit, Nipsulle. Kuka oli jouluaattona ahkera, veti rekeä ja jako lahjat, Nipsu-Punakuono. Kuka oli rosvo kun muut oli poliiseja, Nipsu. Kuka sai/söi ruusun kun Petra pääsi ripiltä, Nipsu. Kuka lakitetiin Nikon ylioppilas päivänä, Nipsu.

No se on tärkeä perheenjäsen. Enää se ei juokse kaheksikkoa kun se villiintyy, mutta kun jääkaapin ovi aukeaa se villiintyy hiukan hallitsemattomasti. Se tottelee jos sitä huvittaa, tai jos sille antaa juustoa. Se syö edelleenki kaikki meidän eväät jos ne jätetään sen ulottuville, eli nenun korkeudelle. Jääkaapin ovea se ei saa auki, mutta se saa kaikki muut ovet auki sen omilla ovi työkaluilla. Sillon se tykkää mennä yleensä naapurin tontille paskalle tai niitten kans keinumaan.

Nipsu<3
Wheel`s fact & fiction