Tämä on laaja käsite ja näyttelee minun elämässäni isoa osaa. On aina näytellyt. Muutimme kanadasta suomeen ollessani 9-vuotias ja siis kärnässä ei vissiin ollut minun ikäisiä tyttöjä ensinnäkään, koska minulla ei ollut muuta kun poikia ympärilläni (veljeni Ari ja enot ja niitten kaverit, joista kaikki soitti kitaraa, rumpuja ja Juicea.) Mieleeni on jäänyt erityisesti enoni Erkin paita (joka sillä oli vissiin yötä päivää päällä) siinä luki "Juice Presidentiksi" ja joka kerta kun Erkki tuli töistä se laitto Juicen albuumin -Dokumentti- soimaan.
Siltä levyltä tämä kipales -viimeinen kylähullu- on mun lemppari, vaikka ne kaikkikin on hyviä. Tästä levystä on muodostunut minun käsitykseni suomalaisesta musiikista. Tai siis suomeksi lauletusta musiikista. Mulle ei sitte jääny näitten poikien ympäröimänä muuta vaihtoehtoa kun kuunnella musiikkia, niitten ja muitten soittamaa ja opetella nyt vaikka sanat ulkoa, ne kyllä osaan, Juicen tuotannosta vastaki. Ehdottomat suosikkini suomalaisesta, on siis Mestari Leskisen koko tuotanto, paria viimeisintä levyä en oo jostain syystä enää niin kuunnellut. Toinen mikä liikuttaa on 3.nainen, joka sitten kumminkin teki paluun :) mukavaa. Käytiin viimekesänä pariinkin otteeseen keikalla.
Mutta Suurin Niistä On Hanoi Rocks. Se alkuperäinen. Se missä on se Razzle <3 Se Hanoi Rocks minkä näin evijärvellä ja halkosaaressa ja ahvenlampi rokissa ja niissä muissa paikoissa mitä en muista ja minne isi-Antti minut kiitollisena vei ja haki ja jonotti (pappa on jonottanut vielä vanhoillakin päivillään tyttäreni kans metallican lippuja jossain ani varhain, en muista missä, mutta mitäs alkavat papoiksi :D ) Lähin koulusta kumminkin kesken päivän pois, kun kuulin mitä rakastamalleni orkesterilleni oli tapahtunut, tai lähinnä sen orkesterin rumpalille. Sanoin äitille että en tuu huoneestani enään koskaan. voitte unohtaa minut. lopullisesti.
Hanoi Rocksin musiikki on puhutellut minua siis eniten. Siinä on kaikki kohillaan. Luulen että lyriikat on merkinnyt mulle kumminkin aina eniten. HR:n kipaleet menee kyllä kaikki, vaikka niissä istutettas kokoajan vaan puita (I love you Hanna) Kukas muuten keksikää mulle nimen pynk, justiin muistin :D joku kumminki, ja se oli hauskaa koska HR ei ollut punkkia, eikä oikeen rokkiakaan, niin se oli pynkkiä! Enempi se on kumminki rokkia. Tässä yksi suosikki kappaleistani.
Kuutelen musiikkia paljon. Kun olen yksin, silloin varsinkin ja nimenomaan. En ota lenkkiaskeltakaan kotipihasta ilman korvanappeja. On mukava olla hiljaa ja kuunnella mitä musiikilla on meille sanottavaa. Fiiliksestä riippuu pitkälti mitä kuuntelen, mutta minulla on suosikkilistallani tietenkin nämä edellä mainitsemat suuruudet ja muutakin
Valikoin kappaleita muutamilta muiltakin ihalemiltani orkestereilta. Harvoin kuuntelen koko levyä läpi, noin niinku kerralla. muulta kun Hanoi Rocksilta. Olen huomannut, että en kauheasti pidä yleensä hiteistä mitä soitetaan kokoajan, yritän löytää aina sieltä B-puolelta jotain.Hanoi Rocksin musiikin kautta on oma musiikkimakuni kumminkin muotoutunut. Ihailen ja arvostan näitä taiteilijoita myös.
AcDc:tä oltiin kahtomassa koko perheen voimin helsingissä vuonna 2009 ja täytyy sanoa, että seisoin reilut 2 tuntia eturivissä niinsanotusti haavi auki :D Ihan huima kokemus. We salute you! Tähän loppuun vielä orkesteri jossa soittaa kaksi sukulaismiestä Rauhalat Tuomas ja Panu. Voisin jatkaa loputtomiin tätä, mutta the pointti on se, että musiikilla on valtava voima.
