Juu tosiaan herkuttelin itseni melkoiseen kuntoon jätettyäni tupakan. Ja se tapahtu vajaassa vuodessa. Ja niinkuin jo mainitsinkin, itsessään se, että lopettaa tupakanpolton ei lihota ketään. Se kyllä lihottaa, että jokaisen tupakan sijaan ottaa pullaa, suklaata ja perunalastuja. Annoin itselleni ihan tietoisesti luvan herkutella mitä haluan, koska "olenhan nyt kumminkin ollut niin reipas kun lopetin tupakan polton" vai mitä Annukka, eikö niin Annukka.
Kun noin 10kk kulutua siitä, kun olin luvannut itselleni kaikenlaista, katsoin peiliin, oikeen noin niinku kunnolla, kauhistuin näkemääni. Perse oli yhtä leveä ku meijjän auto ja vyötäröä en löytäny, pitkällisenkään etsinnän jälkeen. On se jännä miten +2kiloa kuukauessa tuntuu vähäiseltä, tajusin kokoajan että lihon, mutta selittelin että noooo ei se 2kiloa mitään, äkkiähän tuon "ottaa pois" mutta tosiaan se on matematiikkaa että esim 10 kertaa 2 on 20.
Jokainen meistä on mielestäni jonkun tietyn kokoinen, niin fyysisesti kuin psyykkisestikkin. Jotkut painaa 50kg ja jotkut 150kg ja suurin osa siltä väliltä. Kun on itse tyytyväinen painoonsa (fyysisesti ja psyykkisesti) niin that`s fine. Itse olen kokoa 65kg, enkä kokoa 85kg. Joku voi olla kokoa 85kg ja on tyytyväinen ja nk ihannepainossaan siinä. Joku taas painaa tuon 65kg ja on fyysisesti ja psyykkisesti "liian iso". Ja sitten vielä, kun tämä kaikki ei perustu ees kiloihin :D Me naiset ollaan muutenkin melkosessa paineessa, tänä photoshop, fitness, peppu ja tissikuvien viidakossa.. Kaikki kuvathan on naisista niinsanotusti täydellisiä, niin mainos- ja mallikuvat, kuin myös Maija Meikäläis kuvat. Kaikki tietää että ammattikuvia muokataan, mutta siitä huolimatta pyrimme "täydellisyyteen" niin vartalon kun naaman suhteen. Ei oo näpyn nyppyä kenenkään naamassa tai vartalossa niissä kuvissa. Vähän karkas ja on niin vaikea aihekkin, että enpäs ala sittenkään.. Onneks meitä on monen näköisiä ja kokoisia, tympis jos kaikki olis samanlaisia. Fyysisesti ja psyykkisesti.
Takaisin varsinaiseen aiheeseen. Olin jo aloitellut itsekseni suht. järkevästi tämän henkilökohtaisen reenaamisen, eli ollut 2viikkoa syömättä, "sillä se lähtee millä se on tullukki" ajatuksella. Onneksi Karoliinan kanssa tuli puhetta, että hän aikoo päivätyönsä ohessa opiskella personal traineriksi ja tarvitsisi jonkun vapaa-ehtoisen noin niinku koehenkilöksi. Viittasin, arpa suosi ja pääsin tähän projektiin (en tiennyt ollenkaan mihin aloin ja miten se tulisi muuttamaan koko elämäni.) Olin jo niin tympääntynyt olemukseeni ja kiloihini, että motivaatio oli asteikolla 1-10 täys 10.
Kaikki mikä liitty syömiseen meni uusiks, ihan kaikki. Eli se teoria, täytyy syyä että laihtuu, pitää paikkaansa. Ja ei ookkaan mitää kummallisia lentoemäntä-vissy-rahka-salaatti-hiilihydraatiton-kaalisoppa dieettiä, kun dieetillä ei voi kuulemma kukaan olla koko elämäänsä. Eikä oo minkään "tohtorin" valmistamaa pilleriä, mikä nautitaan runsaan veden kera ja hokkuspokkus simsalabim oot 3päivässä laihtunu 9kiloa. Kun on vaan maalaisjärki. Pitää kuluttaa samanverran kun syö ja jos haluaa pudottaa painoa, pitää kuluttaa vähän enempi ku syö. Se masensi minua pikkusen, koska aika pian ymmärsin, että minun pitää liikkua omilla jaloillani muutakin kun autoon.
Minun kuntoilu oli oikeasti tähän kyseiseen päivään asti ollut asteikolla 1-10 pyöreä 0 ja Karolle sanoin eka kriisipalaverissa, eli seuraavana päivänä ku alotettiin, että oon niin motivoitunut että pystyn olla 2kk syömättä, mutta jos saat minut liikkumaan niin oot kyllä kummallinen.
Säännöt. Mulle sopi selkeät säännöt mitkä kirjotettiin paperille. Lenkille, puntille kädet/ jalat/selkä (enkä olis koskaan lähtenyt salille ilman Karoliinaa) pyöräilyä, hiihtoa, hölkkää, zumbaa (haha), crossfittiä, spinningiä, kahvakuulaa jne kaikkia kokeilin mitä käskettiin. Syömiset (määrät ja mitä) sain paperille. Ensimmäinen kuukaus meni ihmetellessä,että ompas jännää ja painokin lähti laskuun. Sain merkitä ensimäisen karkkipäivänkin kalenteriin :)
Verta, hikeä ja kyyneleitä. Hämmästyin miten tykkäsin liikkua ja huomasin tekeväni lenkkejä enemmän ku mitä Karoliina oli merkannu mun ohjelmaan. En tietenkään sanonu sitä, ku ajattelin että mä yllätän sen sitten toka punnituksella. En yllättäny. Alun intoilun jälkeen alko tökkimään, ei lenkit, vaan paino. Se alko jäkittämään samassa kohassa ja sehän meni sitten mun korvien väliin. Aloin hypätä puntarissa yhtenään ja ilman sykemittaria en lähteny ees postilaatikolle. Toinen kriisipalaveri teemalla -Mä tuijjotan liikaa puntareita ja mittareita hampaat irvessä. Punnitus ja sykemittari kiellettiin ja mun piti ottaa rennosti.
Jätin mittarit ja puntarit ja mietittiin mistä lajista mä tykkään eniten. Se oli juoksu ja kävelylenkit ja spinu. Niillä mentiin plus puntit ohjatusti. Ja mitä paskaa paino jäkitti vielä kuukauen vaikka tein jo suhteellisen pitkiä juoksulenkkejä (45-60min) Kolmas kriisipalaveri, teemalla -Tästä ei tuu mitään. Karoliina joutu takoa mun päähän yhtenään, että trust me, tämä kääntyy vielä meijjän voitoksi ja sitäpaisti ei se puntari kaikkea kerro. Ja kääntyhän se voitoksi. Paino lähti uuelleen laskuun ja loppu olikin pitää ja päästää meinigillä. Kriisipalaverit oli pietty ja pääsin tavoitepainooni vuodessa. Ja se on pysyny. Joskus mietin että miten en alottanu tätä aiemmin? Mutta sen aika oli nyt ja hyvä niin.
3vuotta sitten aloitin ja mulle on vakiintunu lempparilajit. Tässä ne on mielivaltasessa järjestyksessä: Pumppi minkä aloitin viime syksynä, sitä pitää Emilia Latvala maanantaisin ja torstaisin ala-asteella. Oon maanatain ryhmässä ja ollu yhen kerran pois. Emilian fitpajan facebook sivuilla on tämmönen motto, josta tykkään. "Kaikki syyt jotka estävät meitä liikkumasta säännöllisesti, ovat tekosyitä." Karoliinalla käyn kuntonyrkkeilyssä tiistaisin, se on alkanut tänä syksynä. Sieltäkään en oo ollu pois ku kerran. Siellä on hauskaa ja mulla on hauska pari. Paukkiksen kans mennään apinan raivolla "tunti turpaan" tyylillä, paitsi kuntonyrkkeilyssä enempi harjoitellaan väistöjä ku osumia :D Tämän viikon tiistaina se oli viimesen kerran ennen joulua, jatkuu sitten tammikuussa onneksi taas. Keskiviikkona käyn Karoliinalla keskiraskaalla spinning tunnilla, pari kertaa tänä syksynä oon ollu tuplatunnin, toinen tunti menee kyllä sumussa! Ens keskiviikkona alkaa uus ohjelma spiningissä. Ensin on kevyt tunti, jonka perään on puolentunnin raskas/ tehotunti, jonka jälkeen on 15min core, en tiiä mitä on core, mutta ilmottauduin tuohon koko satsiin. Sitten oon käyny säännöllisesti perjantai aamuna aamuspinningissä se alkaa 6.30. Väliajat lenkkeilen ja hiihän :D näkisittepä sen! Hiihän puolitoistatuntia vaikka olis mikä, luistaa sukset tai ei. En osaa soutaa, joten sitä en voi harrastaa mieheni kans ja sitäpaisti me ei voijja muutenkaa harrastaa mitään yhessä, ku mä suutun Rikulle jo ulko-ovella, se menee kumminki liian kovaa ja liian kauan. Ja en voi kysyä siltä mitään neuvoakaan joka liittyy urheilemiseen tai syömiseen, suutun niistäkin vastauksista, että sekään ei sitten onnistu. Siksi kysyn Karoliinalta, sille en suutu kovin helposti ;) Muistan kuulleeni kaveripiirissäni tällaisen lausahduksen liikuntaharrastukseni alkutaipaleella: Jos Annukka pystyy, niin kuka tahansa pystyy! Joten ei muutakun sanoista teoiksi, ja pystymään! Kuka tahansa oikeasti pystyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti